tiistai 14. heinäkuuta 2015

Alaselkäkipu - enemmän kustannuksia yhteiskunnalle kuin diabeteksesta ja syövästä yhteensä

Aina ne espanjalaiset poikkeaa meistä muista länsimaista


Anteeksi lukijani, kun olen ollut laiska päivittämään blogiani. En ole lomaillut, vaan olen käyttänyt vapaa aikani lukemalla, miksi seeproille ei tule vatsahaavoja, mutta siitä ehkä joskus toiste. Nyt ajattelin vähän kirjotella alaselkäkivusta, koska se on yleisin ihmisen toimintaa rajoittava haitta (ja on myös oma suosikkiaiheeni, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa). Se tosiaan aiheuttaa länsimaissa enemmän kustannuksia, kuin syöpä ja diabetes yhteensä, ottaen huomioon suorat ja epäsuorat kulut, joista suurin osa tietenkin koostuu työstä poissaolopäivistä. Sanoisin kuitenkin, että terveydenhuoltoon menevistä kuluista esim. syöpähoidoissa saa rahoilleen parempaa vastinetta. Lääkärit, fysioterapeutit, naprapaatit, osteopaatit ja kiropraktikot ovat epäonnistuneet vähentämään alaselkäkipujen aiheuttamia toiminnanhaittoja. Saatan käyttää jatkossa alaselkäkivusta lyhennettä LBP (low-back-pain), jos se on sanan taivutuksellisen muodon puolesta mahdollista.


 Alaselkäkivusta ajattelemme yleensä, että selässä on joku vikana. Selässä on joku vamma, tai sieltä on joku "pois paikaltaan". Näin ei kuitenkaan tavallisesti ole. Jos minulla on pää tai maha kipeä, niin ensimmäinen ajatukseni ei ole, että minulla on varmaan joku vikana. Alaselkäkivussa on kyse samasta asiasta. LBP on normaalituntemus, josta "kärsii" elämänsä aikana 80% ihmisistä. Se on normaalituntemus kuten väsymys tai suru, josta emme varsinaisesti pidä, mutta se on yksi osa elämää. Harvinaisempaa sen sijaan on, ettei LBP lopu, silloin ovat hyvät neuvot kalliit (tai itseasiassa aika edullisia verrattuna esimerkiksi magneettikuviin).







LBP aiheuttaa länsimaissa noin 40% sairaslomapäivistä. LBP ei ole lähes koskaan merkki sairaudesta, vaan ihan normaali tuntemus olennolla, joka kävelee kahdella jalalla. Luut, lihakset, hermot, välilevyt ja nivelsiteet mahdollistavat ne tuhannet asiat, joita päivän aikana teemme, mutta näistä kaikki voi myös aiheuttaa kipua. Kivun voimakkuus ei yleensä vastaa ongelman vakavuutta. Akuutti kipu yleensä loppuu itsekseen ilman lääketieteellistä hoitoa, mutta silti näistä noin 30-prosentilla LPB uusiutuu kuuden kuukauden sisällä ja 40-prosentilla vuoden sisällä. Tästä syystä kivun alkuperä olisi syytä selvittää huolellisesti.

Alaselkäkipuja voi luokitella monella tavalla, mutta yleisin lienee selkä-dominantti-kipu ja jalka-dominantti-kipu. Selkä dominantti kipu tuntuu selässä ja ehkä hieman lantionseudulla, mutta ei säteile jalkoihin. Selkä dominantti kipu on ns. ”hyvää kipua”, koska siihen ei ajatella liittyvän hermovaurioita ja/tai –ärsytyksiä, ja se yleensä helpottaa tietyillä liikkeillä. Jalka dominantti kipu tuntuu pääasiassa missä tahansa kohti jalkaa tai koko jalan matkalta, tyypillisesti pakarasta reiden ja säären kautta jalkaterään, se voi tuntua myös selässä mutta jalan kipu on häiritsevämpi. Se syntyy kun hermo, hermojuuri tai hermorunko on puristuksissa jossakin, välilevytyrä tapauksissa hermossa saattaa olla puristuksen ohessa myös kemikaalinen ärsytys, joka tekee kivusta epämukavampaa. Jalkadominantti kipu yleensä helpottaa makuu asennossa, varsinkin jos tukee jalat lonkista ja polvista 90-asteen kulmaan. Jalkadominoivaan kipuun tarvitset yleensä neuvoja ammattilaiselta ja manuaalisen terapian on todettu olevan hyödyllistä säteilykivun hoidossa. Magneettikuvaus on paikallaan, jos harkitaan leikkausta, mutta yleensä kipua hoidetaan aluksi konservatiivisesti fysioterapiassa.


Akuuttiselkäkipu on lähes aina hyvälaatuista, eikä sitä tarvitse säikähtää. Tyypillisesti kyseessä on jonkun rakenteen lievä venähdys tai nyrjähdys. On kuitenkin joitakin merkkejä, jotka vaativat välitöntä lääkärin arviota, niitä kutsutaan ammattikielessä punaisiksi lipuiksi. 
  1. Virtsan/ulosteen pidätysongelmat tai jos oireita on sisäreisissä ja/tai genitaalialueella. 
  2. Systeeminen tulehdus, eli selkäkipuun liittyy kuumeilu, heikentynyt immuunisysteemi tai virtsatietulehdukset. 
  3. Epäily murtumasta, jos selkäkipu on alkanut auto-onnettomuudesta, kaatumisesta tai sinulla on osteoporoosi. 
  4. Syöpä, eli jos sinulla on ollut eturauhas-, rinta- tai keuhkosyöpä tai painosi on pudonnut huomattavasti. 
  5. Sairaudet, kuten selkärankareuma, vaikka kyseessä on harvinaisuus niin kroonista selkäkipuasairastavilla tämän esintyvyys on jopa 5%. Selkärankareumaa esiintyy tyypillisesti 15-35-vuotiailla, siihen liittyy aamukankeus, joka kestää yli tunnin mutta helpottaa päivän mittaan. 
Näiden oireiden kanssa tulisi hakeutua ensisijaisesti lääkäriin. Muiden selkäkipujen kanssa fysioterapeutti, osteopaatti, naprapaatti tai kiropraktikko on loistava ensikontakti.
Monet miettivät selkäkipujen yhteydessä kuvantamisen tarpeellisuutta. Kuvantaminen on järkevää, jos epäillään jotain punaista lippua, tai jos harkitaan leikkausta pitkäkestoisiin selkäkipuihin. Terveydenhuollon ammattilaiset varsinkin yksityisellä puolella päätyvät kuvauttamaan selkää turhan heppoisin perustein "varmuuden vuoksi", pois suljetaan, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Laskunhan maksaa tyypillisesti vakuutusyhtiö. Asiansa osaava fysioterapeutti osaa kyllä tehdä arvion kuvantamisen tarpeellisuudesta pohjautuen sen hetken tilaan ja taustaan. Alle viidellä prosentilla kroonisista selkäkivuista kärsivillä on punainen lippu, vaikka sitä epäiltäisi. Professori Richard Deyon tutkimusryhmä arvioi, että vain 1/2500 selkäkuvaa pitää sisällään tärkeän löydöksen.  Mutta, onko selän kuvantamisesta mitään haittaa (muuta kuin säteily ja hukkaan heitetty aika ja raha)? Vastaan itse ja vastaus on, että on. Alallamme tunnetussa tutkimuksessa otettiin magneettikuva 98 terveen ihmisen selästä, näistä 2/3 oli muutoksia välilevyissä, ja tämä vaikutti heidän asenteisiin ja siten vaikuttaa toipumiseen. Ja magneettikuvassa todettu löydös ei välttämättä korreloi päällä olevan kivun kanssa. Asenteet, pelot ja uskomukset lienevät yleisin syy selkäkivun kroonistumiseen. Vähemmän on enemmän, myös selkäkivunhoidossa. 

Työhuoneeni seinältä löytyy nykyisin suhteellisen tuore kirjallisuuskatsaus, jossa oli tutkittu magneettikuvalöydöksiä 3110 oireettoman ihmisen selästä

Jos näillä ei ole vielä saatu selkäkipua aikaiseksi, niin sitten se keksitään. Ryhti.
Jes, istahdan lasipalatsin terassille (takki päällä, koska on suomen kesä) ja katselen ohi kulkevia ihmisiä. Jos ryhti paljastaa selkäkivun, niin 98% suomalaisista kärsii selkäkivuista. Kaikista kipein selkä on itselläni. Lanneranka oiennut, rintaranka oiennut, spondylolisteesi L4, Lantio posteriorisessa tiltissä -> ei toivoa. Faktaa on kuitenkin, ettei minulla ole koskaan selkäkipeänä, silti hoidan samanikäisiä selkäkipuisia ihmisiä, joilla on itseeni verrattuna varsin hyvä ryhti.
Ryhdin vaikutuksesta selkäkipuun ei ole oikeastaan ollenkaan evidenssiä, sen sijaan esimerkiksi spondylolisteesin ja spondylolyysin ja selkäkivun yhteys on melko selvä - niillä tuskin on yhteyttä.

Todella yleistä on, että vastaanotolle tulee asiakas, joka on käynyt lääkärissä, magneettikuva otettu ja lopputuloksena asiakas on lähes invadilisoitunut, koska:

"Mulla on tää selkä ollut kipeänä, kun mulla on välilevykuluma"
Okei, totta on, että selkä on kipeä. Mutta johtuuko se siitä välilevyrappeumasta, sen vahvasti kyseenalaistan, jos oireettomista ihmisistä 20-vuotiaista 37% "kärsii" samasta ongelmasta ja 50-vuotiaissa lukema on jo 80%. Kyse ei siis ole mistään ongelmasta, vaan normaalista ikään sopivasta löydöksestä. Ei ole vielä omalla vastaanotolle käynyt niin, että ohimolta kaljuuntunut tulisi sanomaan, että "Minulla on pää kipeä, koska minulla on tämä degeneratiivinen päänahkasairaus - hiukset lähtee", vaikka kyse on oikeastaan täsmälleen samasta asiasta. Ensimmäinen minuutti seuraavasta videosta kuvastaa hyvin, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänelle kerrotaan magneettikuvan "löydöksistä".



Tällaisen viestin jälkeen, ensimmäinen kerta fysioterapiassa menee helposti väärien uskomusten korjaamiseen. Alaselkäkipuisen asiakkaan kanssa kommunikointi on mielenkiintoista hommaa, ja siitä kirjoittanen seuraavan blogitekstini (ellen innostu kertomaan niistä seeprojen vatsahaavoista).

Vielä 90-luvulla uskottiin, että selkäkipuun oikea lääke on kipulääkitys ja vuodelepo. Nyt tiedetään, että vuodelepo todennäköisesti vain pahentaa asiaa ja kipulääkityksenkin tarkoitus on mahdollistaa liikkuminen. Akuutissa kipuvaiheessa hyviä lääkkeettömiä hoitokeinoja ovat neuvonta, hieronta, akupunktio ja manipulaatio/mobilisaatio, tämän lisäksi tarvitset mahdollisesti vinkkejä mihin suuntaan ja millä tavalla selkää tulisi liikuttaa. Passiivisia hoitoja ei saa (!) käyttää kuin korkeintaan 8-10 kertaa, mikäli se ei riitä, ei samaa hoitoa tulisi jatkaa, vaan etsiä toinen näkökulma.

Jos selkäkivulla on taipumus uusiutua aina samanlaisessa rasituksessa, esimerkiksi istuessa autossa tai lattiaa pestessä, löytyy selästä todennäköisesti jonkinlainen hallinnan ongelma ja tarvinnet voimaharjoittelu sijasta ohjeita lantion ja alaselän hallinnan harjoitteluun. Tämän tyyppisillä selkäkivuilla on todella hyvä ennuste ja niistä päästään lähes aina eroon. Alaselkäkivun kanssa liikkumiseen ja harjoitteluun liittyy joitakin myyttejä, esimerkiksi eteentaivutus ei ole haitallista alaselkäkivulle (ellet ole kertonut asiakkaalle, että se on haitallista).

Jos sinulla on krooninen LBP, jota on jo kuntoutettu harjoitteilla, manuaalisella terapialla ja lääkkeillä tuloksetta, saatat tarvita koulutusta kivun käyttäytymisestä. Ajatukset, pelot ja uskomukset ovat yleisin syy selkäkivun kroonistumiseen. Kroonisessakaan selkäkivussa ei useimmiten ole merkittäviä löydöksiä, vaan kipuaistimus on vääristynyt. Helppo esimerkki, jos pelkäät, että selkä on vaarassa vaurioitua nostaessasi sukan lattialta, on selän lihaksistossa todennäköisesti jatkuvasti voimakas suojajännitys. Jos lihasjännityksen taustalla on uskomus, onko relaksantti, manipulaatio tai hieronta silloin paras mahdollinen hoito jännityksen hoitoon? Kivun kroonistumiseen voi olla monia syitä ja saatat tarvita jonkinlaisen oman kivunhallintasuunnitelman selkäkivun kanssa elämiseen ja lopulta sen taltuttamiseen. Suunnitelma voi sisältää liikuntaa, hoitoja ja ohjeita mitä tehdä voimakkaan kivun iskiessä. Lopulta selkäkivussa on kysymys itsetuntemuksesta ja ennuste on jokaisessa tapauksessa melko hyvä.

Eilisessä Irlannin Independent lehdessä oli mainio juttu alaselkä kivuista 15 Things you didn't know about back pain. Juttua on ollut mm. tekemässä PhD Kieran O'Sullivan, joka kuuluu maailman kovimpiin alaselkäkipu spesialisteihin.

Fysioterapeuteille ja muille selkäkivun parissa työskenteleville suosittelen samaiselta herralta lukemaan myös tämän artikkelin, ei ihan niin tuore, mutta maagisen hyvä teksti alaselkäkivun hoidosta.

Jatketaan selkäkivun kanssa vielä blogiteksti tai pari.


-Jussi Kurronen
@ftkurronen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti